Valitse sivu

Vuoden lähestyessä loppuaan on hyvä hetki luoda silmäys taaksepäin, päättyvään vuoteen ja vähän kauemmaskin.

Edellinen valtuustokausi 2009-2012 kärjistyi kovin, kun kauden lopussa käytiin kiivasta keskustelua mahdollisesta kuntaliitoksesta Lohjaan. Kuntavaalitkin käytiin samoissa tunnelmissa, olihan Kataisen hallituksen tavoitteena toteuttaa kuntauudistus, joka olisi yhdistänyt kuntia vahvoiksi peruskunniksi, jotka voisivat huolehtia itse terveydenhuoltopalveluistaan.

Kuntauudistus valui hiekkaan, eikä metropoliakaan saatu syntymään. Sote-uudistusmalli toisensa jälkeen kaatui. Jos vaikka Siuntio olisikin kiinnostunut rakentamaan terveydenhuoltoyhteistyötä suurempien naapurien kanssa, he ainakin haluavat ensin katsoa, mitä hallituksen maakuntauudistuksesta tällä kertaa ehkä tulee.

Odotettujen suurten rakenneuudistusten sijaan valtuusto pääsikin pyörittämään kunnallista arkea ja odottelemaan, saisiko hallitus uudistuksia aikaiseksi. Arki oli suorastaan käymässä tylsäksi.

Sitten alkoikin rytistä. Syksyllä 2015 saimme kuulla, että junayhteytemme lakkaisi, kun liikenneministeriö lakkaa ostamasta Y-junaliikennettä Länsi-Uudellemaalle. Tämä pelkkä säikähdys sai kunnan väkiluvun notkahtamaan peräti puolitoista prosenttia loppuvuodesta 2015.

Tästä kriisistä ollaan nyt selviämässä. Eihän Siuntio voi ilman junaliikennettä selvitä; saimme neuvoteltua HSL:n kanssa tilapäisen sopimuksen, jolla saatiin turvattua joitakin arkijunavuoroja. Väkipako pysähtyi, ja Siuntion asukasluku on nyt vakiintunut. Käynnistettiin myös neuvottelut Siuntion liittymisestä HSL:ään, ja asia on tulossa valtuustoon tammikuussa. Uskon, että HSL:n jäsenenä Siuntio pystyy kehittämään sellaisen joukkoliikenteen palvelutason, että kunta palaa terveen väestönkasvun uralle.

Kunnan taloudellinen tilanne on varsin tiukka. Vuonna 2015 tulos oli melkoiset 1,35 miljoonaa miinuksella, ja uuden kuntalain mukaan alijäämä pitää kattaa viimeistään 2020, tai voimme päätyä valtiovarainministeriön syyniin. Niinpä valtuusto hyväksyi syksyllä säästöohjelman. Kaikkia säästötoimenpiteitä ei ollut mukava hyväksyä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

Vuoden ja valtuustokauden suurin asia on kuitenkin koulujen kunto. Valtuusto ehti hyväksyä marraskuussa talousarvion alkavalle vuodelle, mutta siinä ei vielä otettu huomioon kouluinvestointeja. Sitten joulukuussa saimmekin kuulla varsin kurjia tuloksia Aleksis Kiven koulun kuntokartoituksesta.

Jo alkuvuodesta valtuusto oli hyväksynyt suunnitelman, jonka mukaan sivistyslautakunnan pyrkisi eroon kalliista vuokratiloista. Suunnitelma on lähtökohtaisesti edelleen voimassa, mutta Päivärinteen koulun sulkeminen sisäilmaongelmien vuoksi sotki suunnitelmia koko lailla. Nythän Päivärinne siirtyi väistötiloihin Svenska skolan kanssa samoihin tiloihin.

Aleksis Kiven koulun tilanne oli kuitenkin varsinainen pommi. Etenkin vanhan puolen ulkoseinissä on hyvin mittavia mikrobivaurioita, ja edessä näyttää olevan vähintäänkin erittäin mittava peruskorjaus tai koulun rakentaminen uusiksi.

Näin laajoja kouluinvestointeja ei ole missään taloussuunnitelmissa, ja ne kyllä horjuttavat kunnan ennestäänkin tiukkaa taloutta koko lailla. Mutta eihän tässä varsinaisesti vaihtoehtoja ole: kyllä kunnan täytyy pystyä hoitamaan asianmukaiset tilat kouluille. Tätä kriisiä ei ole vielä ratkaistu, mutta hihat on jo kääritty. Ensi alkuun tarvitaan väistötilat AKK:n oppilaille, ja niiden hankintaa selvitetään jo. Tarina varmasti jatkuu jo heti alkuvuodesta.

Poliittisessa yhdistystoiminnassakin on riittänyt askaretta. Kauden aikana peräti kolme Siuntion Vihreiden valtuutettua on muuttanut kunnasta, ja yhdistyksen toiminta oli päässyt hieman hiipumaan. Tämän vuoden tammikuussa järjestimme ilmastoillan, keväästä lähtien on herätelty yhdistystä, ja nyt jäseniä on jo alun toistakymmentä. Vaikka osa heistä onkin melko passiivisia kannattajajäseniä, yhdistys toimii taas, ja valmistautuminen ensi vuoden koitoksiin on hyvällä alulla.

Vuonna 2016 Siuntio on saanut painia yllättävien ja suurten haasteiden kanssa. Se sentään helpottaa asiaa, että valtuustossa on ollut hyvin rakentava henki. Haasteita varmasti riittää ensi vuonnakin.

Hyvää loppuvuotta!